Huh mitkä pari viikkoa onkaan ollut. Oli lapset ja äitee kipiänä, yhteensä neljää eri tulehdusta ja kasa antibiootteja, ehkä uskallan väittää nyt olevani suunnilleen elävien kirjoissa.
Sen verran heikkoon happeen veti oman olon poskiontelon- ja kurkunpääntulehduksen kanssa, että oon syönyt tasan sitä mikä meni alas. Turvottanut on, se kamalauus kaikkeen muuhun vielä lisäksi.
Tänään hyppäsin pitkästä aikaa puntarillekkin, lukema 84kg, eli 700g takapakkia parin vk aikana, ei nyt maailmanloppu kuitenkaan :)
Tavoitteeseen matkaa vielä 4kg ja jouluviikon maanantaihin on 4vk aikaa, eli töitä täytyy tehdä.
Taidankin huhkia nyt hiukan kahvakuulan kanssa, vaikka onkin melkonen migreenikohtaus päällä. Ugh!
Do It For Yourself
Kukaan muu ei saavuta tavoitteita puolestasi
maanantai 21. marraskuuta 2016
maanantai 7. marraskuuta 2016
Treffejä ja sairastelua
Pari viikkohan sitten mut soitettiin hakeen lapsukaiset hoidosta kesken työpäivän, koska vanhempi oli nostanu kuumeen tosi korkealle ja valitteli päätään. Se oli jo toinen kerta kuukauden sisään kun pojalla nousee vain kuume 40 asteeseen ja pää on niin kipeä, että toinen vain huutaa. Noh, siitä selvittiin onneksi ihan päivän kuumeilulla ja se oli siinä, jos näin käy vielä, mennään lääkäriin tutkimuksiin. Neuvola epäilee migreeniä, koska erittäin suuri sukurasite (mun sisko, äiti, mumma, isä, isänäiti, miehen äiti, äidinäiti ja muutama muu mun lisäksi sairastaa ko. sairautta, joten ihme se ei olisi).
No mutta sitten koitti kauan odotettu 5.11., oltiin sovittu treffit siihen. Mulla oli aamuvuoro, joka sitten venyikin vielä parilla tunnilla. Jo aamulla ajattelin, että nyt ei hyvä heilu, kurkku on tosi kipeä eikä meinaa saada nieltyä. Töissä oli ihan etova olo, kurkkua ahdisti ja päässä vaan humisi. Nappia naamariin että jaksaa treffailla ukon kanssa.
Käytiin Matadorissa syömässä ja voi synti! Ei tartte kyllä ikinä pettyä. Alan ammattilaisena uskaltaisin väittää, että Mata on Seinäjoen tasokkain "ketju"ravintola, vaikkei ketjua olekkaan (Eepeen ravintola kylläkin, siksi "ketju"). Aivan mahtavaa evästä, ainoa hiljainen ja pisteen kokoinen miinus valmiista bearnaissoosista, osais ne sen sielä tehdä itsekkin. :)
No mutta sitten koitti kauan odotettu 5.11., oltiin sovittu treffit siihen. Mulla oli aamuvuoro, joka sitten venyikin vielä parilla tunnilla. Jo aamulla ajattelin, että nyt ei hyvä heilu, kurkku on tosi kipeä eikä meinaa saada nieltyä. Töissä oli ihan etova olo, kurkkua ahdisti ja päässä vaan humisi. Nappia naamariin että jaksaa treffailla ukon kanssa.
Käytiin Matadorissa syömässä ja voi synti! Ei tartte kyllä ikinä pettyä. Alan ammattilaisena uskaltaisin väittää, että Mata on Seinäjoen tasokkain "ketju"ravintola, vaikkei ketjua olekkaan (Eepeen ravintola kylläkin, siksi "ketju"). Aivan mahtavaa evästä, ainoa hiljainen ja pisteen kokoinen miinus valmiista bearnaissoosista, osais ne sen sielä tehdä itsekkin. :)
Sunnuntaiaamuna olo olikin kuin jyrän alle jääneellä, ei, ei krapulaa, kahdesta miedosta ei vielä krapulaa saada. Mutta se flunssa! Se iski kuin hyökyaalto! Päässä humisi, nenä tukossa, kurkku niin kipeä että hätinä sai nieltyä ja mikä parasta, henki ei kulkenut kun en muistanut ottaa treffi-iltana ja sunnuntaiaamulla astmalääkkeitä. Henki pihisten makasin siis sohvalla koko sunnuntain ja popsin mitä ikinä eteen tuli.
Tämä oli nyt siis mun 9 viikon tavoitteen ja haasteen notkahdus, makuaisti on kadonnut ja olo on edelleen melkosen jyrän alle jäänyt, joten ei hirveesti oo kiinnostanut ruokaa tehdä ja koska voin huonosti, säälin ja annan itseni herkutella. :D Mutta karkitkin on aika pahoja, onneksi.
Tämä oli nyt siis mun 9 viikon tavoitteen ja haasteen notkahdus, makuaisti on kadonnut ja olo on edelleen melkosen jyrän alle jäänyt, joten ei hirveesti oo kiinnostanut ruokaa tehdä ja koska voin huonosti, säälin ja annan itseni herkutella. :D Mutta karkitkin on aika pahoja, onneksi.
Huomenna on pakko edes yrittää palata arkeen, koska keskiviikkona on taas kolmen vapaan jälkeen työpäivä ja heti tupla, joten armoa ei tunneta. :D
tiistai 1. marraskuuta 2016
Sokeriton BBQ-kastike
Uuh ja aah tämä on ihan sairaan hyvää!
Alkuperäinen ohje löytyy täältä, ja tässä se on muokattuna aavistuksen paremmaksi
Alkuperäinen ohje löytyy täältä, ja tässä se on muokattuna aavistuksen paremmaksi
1 pieneksi silputtu sipuli
5 pieneksi silputtua valkosipulinkynttä
1tl juustokuminaa
2rkl oliiviöljyä
0,5dl balsamietikkaa
1dl kookossokeria
0,5dl soijakastiketta
1rkl Worchestershire-kastiketta
1tl savuaromia (itse käytin savupaprikamaustetta)
| Savupaprikajauhe |
1dl sokeritonta ketsuppia (Felixiltä ainakin löytyy)
1rkl chilijauhetta
1dl sokeritonta kolaa (itse käytin Zero Colaa)
Puolikas säilöntätabletti (käyttö ohjeen mukaan)
Puolikas säilöntätabletti (käyttö ohjeen mukaan)
Kuullota sipuleita ja juustokuminaa öljyssä, lisää etikka. Kiehauta.
Lisää loput aineet ja anna kiehua hiljalleen kokoon n. 30min (kunnes on paksua). Paseeraa klimpit pois ja uiui ääntä kohti!
Minäkuva, onnellisuus ja mitä näitä nyt oli
En meinannut keksiä tälle höpötykselle otsikkoa. Sain idean FB ryhmästä Jenny ja läskimyytinmurtajat, missä valiteltiin kovasti sitä, kuinka sielä ryhmässä on alettu puhumaan entistä enemmän laihduttamisesta. Että eikös ryhmän idea ollut mm. parantaa elämänlaatua olemalla onnellinen sellaisena kuin on? Mutta entä jos ei voi sietää sitä omaa peilikuvaa?
Mun mielestäni homma menee niin, että jos peilikuva yksinkertaisesti oksettaa, on sille silloin tehtävä jotain, ennen kuin voi olla tyytyväinen itseensä ja kantaa kehonsa ylpeydellä. Ei siinä paljon auta se, että muut sanoo sulle, että oot kaunis ja just hyvä tollasena. Jos sinä itse et ole tyytyväinne itseesi, tee muutos. Koko tämän blogin idea lähti tästä ajatuksesta. Do it for yourself, not for them. Se kun on ihan oikeasti yks paskan hailee, mitä muut ajattelee. Ei se tee sua sielä kuoren alla yhtään onnellisemmaksi tai paremmaksi ihmiskeksi tai mitä ikinä. Se, että sä päätät muuttaa omia tapoja liikunnan, ravitsemuksen ja koko elämän saralla, se tekee sut onnelliseksi lopulta. Muutosta ei tartte tehdä heti ja ryminällä ja sata lasissa, tai voi jos pää kestää, mutta kaikilla (useimmilla) se ei taida kestää. Esimerkkinä minä itse - noudatan vhh ruokavaliota, mutta syön myös hedelmiä päivittäin, koska a) en vain voi jättää niitä pois koska ne on hyviä ja b) marjojen lisäksi hedelmät on melkosia vitamiinilähteitä. Herkuttelen myös, melkein joka viikko tavalla tai toisella, mutta ei se mun koko loppuelämän mittaista elämäntaparemonttiani horjuta tai kaada mihinkään. Joskus voi olla vähän vaikea palata arkeen, mutta kyllä sekin siitä sit jossain kohtaa.
Mähän olen nykyään melkonen hippi monessa asiassa ja hyvin pitkälti ajattelen asioita niin, että jos ei ole hyvä olla, muuta se. Mä olen ottanut loppitilin useammastakin työstä, koska aamulla on vituttanut mennä töihin. Lopputulos on se, että tällä hetkellä mä teen mitä mä rakastan ja mulla on suunnaton intohimo mun työtä kohtaan, eikä mua vituta ajella aamulla tuntia töihin.
Samaa ajattelutapaa käytän tässä peilikuva asiassa. Kun kerran oksennus lentää peiliin katsoessa (jos siis edes katsoo, koska hyivittu), niin ehkä silloin asialle täytyy tehdä jotain?
Voitko olla oikeasti onnellinen, jos et halua katsoa itseäsi peilistä kun olet alasti?
Mun mielestäni homma menee niin, että jos peilikuva yksinkertaisesti oksettaa, on sille silloin tehtävä jotain, ennen kuin voi olla tyytyväinen itseensä ja kantaa kehonsa ylpeydellä. Ei siinä paljon auta se, että muut sanoo sulle, että oot kaunis ja just hyvä tollasena. Jos sinä itse et ole tyytyväinne itseesi, tee muutos. Koko tämän blogin idea lähti tästä ajatuksesta. Do it for yourself, not for them. Se kun on ihan oikeasti yks paskan hailee, mitä muut ajattelee. Ei se tee sua sielä kuoren alla yhtään onnellisemmaksi tai paremmaksi ihmiskeksi tai mitä ikinä. Se, että sä päätät muuttaa omia tapoja liikunnan, ravitsemuksen ja koko elämän saralla, se tekee sut onnelliseksi lopulta. Muutosta ei tartte tehdä heti ja ryminällä ja sata lasissa, tai voi jos pää kestää, mutta kaikilla (useimmilla) se ei taida kestää. Esimerkkinä minä itse - noudatan vhh ruokavaliota, mutta syön myös hedelmiä päivittäin, koska a) en vain voi jättää niitä pois koska ne on hyviä ja b) marjojen lisäksi hedelmät on melkosia vitamiinilähteitä. Herkuttelen myös, melkein joka viikko tavalla tai toisella, mutta ei se mun koko loppuelämän mittaista elämäntaparemonttiani horjuta tai kaada mihinkään. Joskus voi olla vähän vaikea palata arkeen, mutta kyllä sekin siitä sit jossain kohtaa.
Mähän olen nykyään melkonen hippi monessa asiassa ja hyvin pitkälti ajattelen asioita niin, että jos ei ole hyvä olla, muuta se. Mä olen ottanut loppitilin useammastakin työstä, koska aamulla on vituttanut mennä töihin. Lopputulos on se, että tällä hetkellä mä teen mitä mä rakastan ja mulla on suunnaton intohimo mun työtä kohtaan, eikä mua vituta ajella aamulla tuntia töihin.
Samaa ajattelutapaa käytän tässä peilikuva asiassa. Kun kerran oksennus lentää peiliin katsoessa (jos siis edes katsoo, koska hyivittu), niin ehkä silloin asialle täytyy tehdä jotain?
Voitko olla oikeasti onnellinen, jos et halua katsoa itseäsi peilistä kun olet alasti?
maanantai 31. lokakuuta 2016
Tavoitteen toinen viikko
Olin melko varma, ettei paino ole kummoisemmin toisen viikon aikana laskenut. Meillä oli lauantaina hautajaiset ja söin luonnollisesti sitä, mitä oli tarjolla ja sitten vielä herkuteltiin illalla. Mutta ylitin itseni, olisin voinut syödä karkkia ja jätskiä ja vaikka mitä, mutta söin vain hamppariaterian (Panchosta, maailman parasta "tavallisesta" ruuasta) ja päälle muutaman sokerittoman salmiakin. :) Jee!
No mutta. Toisen viikon jälkeen saldo on kokonaisuudessaan -2,7kg! Aika huisia! Olen siis kahdessa viikossa jo lähes saavuttanut tavoitteeni! Mitäs mä keksin porkkanaksi sitten niille mahdollisesti ylimeneville kiloille?
Tällä viikolla oon töissäkin vaan kolme päivää, mikä on ihan kiva kun on tullut oltua aikasta lailla vain sielä töissä tässä viime aikoina. Huomenna ajattelin tehdä sokeritonta bbq-kastiketta, joten pysykää kuulolla! :)
Tulevana lauantaina mennäänkin ukon kanssa treffeille, ihanaa! <3
No mutta. Toisen viikon jälkeen saldo on kokonaisuudessaan -2,7kg! Aika huisia! Olen siis kahdessa viikossa jo lähes saavuttanut tavoitteeni! Mitäs mä keksin porkkanaksi sitten niille mahdollisesti ylimeneville kiloille?
Tällä viikolla oon töissäkin vaan kolme päivää, mikä on ihan kiva kun on tullut oltua aikasta lailla vain sielä töissä tässä viime aikoina. Huomenna ajattelin tehdä sokeritonta bbq-kastiketta, joten pysykää kuulolla! :)
Tulevana lauantaina mennäänkin ukon kanssa treffeille, ihanaa! <3
tiistai 25. lokakuuta 2016
Tavoitteen eka viikko takana
... ja painosta lähtenyt 1,4kg! Wohooooo! :) Tuntuupa hyvälle! Enkä nyt kanna huonoa omaatuntoa siitä, etten joka jumalan päivä käy tappolenkillä, vaan silloin kun on oikeasti siihen aikaa. Kuten iltavuoron jälkeen, kun lapset on yön hoidossa. Eli yölenkki. Mutta se tekee hyvää! :)
Tein eilen iltapalaksi jälleen luottopitsaa (katso edellisistä postauksista) siitä mitä kaapeista löytyy, ja lätylle päätyi itse tehtyä kebabia (sekin löytyy edellisistä postauksista), sipulia, tomaattia, sieniä ja päälle itse tehtyä aiolia. AI KAUHEE KUN HYVÄÄ!
Aioli (valkosipulimajoneesi)
Majoneesia (tee ihmeessä itse tämäkin - 6dl öljyä, 4 keltuaista, 4 rkl sitruunanmehua ja 1 tl suolaa, öljy nauhana muihin aineksiin)
Valkosipulia raastettuna (ole varovainen, ammattikeittiössä kiloon aiolia laitetaan n. 15g valkosipulia, eli n. 3 kynttä)
Suolaa
Mustapippuria
Ja hiukka käyttämääsi makeutusta (tasaa valkosipulin terävyyttä, itse käytän Hermesetasta kun sitä kaapissa seisoo)
Kaikki vain kipossa sekaisin ja maistamalla suolat sun muut tasapainoon. Muista, että tämä maustuu ajan mittaan jääkaapissa.
Ollaan tällä hetkellä saikulla kotona, vanhempi muksu on kuumeessa. Leivoin aamupäivällä porkkanaleipäsiä ja omppupiirakan, kerrankin porkkanaleipä onnistui täydellisesti! Harmi vaan, ettei itse pysty sitä hyödyntämään. Toki pakastin muutaman, joten ehkä sitten herkkupäivänä. ;) Omppupiirakkaa maistoin ihan minipienen palan ja se riitti. :)
Koitin tuossa iltani iloksi myös Jutan Voimakirjasta kotijumppajuttuja, ja ei se vaan oo mun juttu. Tommonen "tyhjänpäivänen" heiluminen. :D Tykkään siis enemmän kahvakuulailusta ja siinä pitäydyn.
Ainiin, muistinkos kertoa? Crosstraineri jäi sille tielle, kun eivät viitsineet mainita, ettei yksityinen ihminen saa laskulla. Just nyt ei ole vajaata tonnia ylimääräistä laittaa crossariin. Pöh.
Tein eilen iltapalaksi jälleen luottopitsaa (katso edellisistä postauksista) siitä mitä kaapeista löytyy, ja lätylle päätyi itse tehtyä kebabia (sekin löytyy edellisistä postauksista), sipulia, tomaattia, sieniä ja päälle itse tehtyä aiolia. AI KAUHEE KUN HYVÄÄ!
Aioli (valkosipulimajoneesi)
![]() |
| Sori jos kuva on huono, nappasin sen FB kun sitä ei ole koneella |
Valkosipulia raastettuna (ole varovainen, ammattikeittiössä kiloon aiolia laitetaan n. 15g valkosipulia, eli n. 3 kynttä)
Suolaa
Mustapippuria
Ja hiukka käyttämääsi makeutusta (tasaa valkosipulin terävyyttä, itse käytän Hermesetasta kun sitä kaapissa seisoo)
Kaikki vain kipossa sekaisin ja maistamalla suolat sun muut tasapainoon. Muista, että tämä maustuu ajan mittaan jääkaapissa.
Ollaan tällä hetkellä saikulla kotona, vanhempi muksu on kuumeessa. Leivoin aamupäivällä porkkanaleipäsiä ja omppupiirakan, kerrankin porkkanaleipä onnistui täydellisesti! Harmi vaan, ettei itse pysty sitä hyödyntämään. Toki pakastin muutaman, joten ehkä sitten herkkupäivänä. ;) Omppupiirakkaa maistoin ihan minipienen palan ja se riitti. :)
Koitin tuossa iltani iloksi myös Jutan Voimakirjasta kotijumppajuttuja, ja ei se vaan oo mun juttu. Tommonen "tyhjänpäivänen" heiluminen. :D Tykkään siis enemmän kahvakuulailusta ja siinä pitäydyn.
Ainiin, muistinkos kertoa? Crosstraineri jäi sille tielle, kun eivät viitsineet mainita, ettei yksityinen ihminen saa laskulla. Just nyt ei ole vajaata tonnia ylimääräistä laittaa crossariin. Pöh.
sunnuntai 23. lokakuuta 2016
Sokeriton smoothie-kerroskakku
Ystäviä tulossa kahville? Pienet sukujuhlat tiedossa? Olet yksin vain kahvikuppi kourassa? Et enää! Tällä ohjeella loihdit sokerittoman ja hyvänmakuisen kakun joka maistuu varmasti myös sokerillisille vieraille. Tai ainakin mun maailman parhaille "testivieraille" se maistui. :)
Keitä minuutti kaks mustaherukoita pikkutilkassa vettä, vedä survimella sileäksi ja paseeraa. Kiehauta uudelleen ja liota liivatteet, anna hetki jäähtyä, kaada kiille kakkuvuokaan ja jääkaappiin jämähtämään.
Sokeriton smoothie-kerroskakku
Itse käytin 16cm vuokaa, ainesosien määrä riippuu luonnollisesti vuuan koosta.
Pohja
Tummaa suklaata
Voita
Maapähkinävoita
Pähkinärouhetta
Alin kerros
Mustikoita
Mustaherukoita
Mansikoita
Avokadoa
Banaania
Turkkilaista jukurttia
6 liivatelehteä
Keskikerros
3 dl vispikermaa (tässä on jo valmiiksi "makeampi" ominaismaku kun kuohukermassa)
2tl vaniljauutetta (tai ihan ehtaa vaniljaa ilman tankoa)
Ripaus makeutusta, itse käytin Hermesetasta
4 liivatelehteä
Kiille
Mustaherukoita
1 tl vaniljauutetta
2 liivatelehteä
Päälle
Mustikoita
Tummaa suklaata
Vuoraa irtopohjavuuan pohja leivinpaperilla. Sulata suklaa ja voi, sekaa joukkoon maapähkinävoi ja pähkinäruhe, tämä saa olla aika tahmea tahna. Levitä tahna vuuan pohjalle ja laita jääkaappiin jähmettymään, anna jähmettyä hyvin ennen kuin alat valmistaa itse kakkua.
Laita alimman kerroksen marjat, hedelmät ja jukurtti tehosekoittimeen ja päästä sileäksi. Kiehauta tippa vettä tai sitruunamehua ja liota liivatteet siihen, päästä liivate tehosekoittimella koko massaan. Kaada massa kakkuvuokaan ja anna jämähtää vähän toista tuntia. Laita keskikerroksen liivatteet likoamaan kylmään veteen.
Vatkaa keskikerroksen kerma vaahdoksi, mausta ja makeuta oman maun mukaan. Kiehauta tippa vettä ja liota liivatteet siihen, vatkaa liivatemössö kerman joukkoon ja kaada kermavaahto kakkuvuokaan. Anna jälleen jähmettyä toista tuntia. Laita kiilteen liivatteet likoon.
Anna koko komeuden jämähtää yön yli (tai väh. 4h). Vedä veitsellä kakun ja vuuan välistä koko matkalta ennen kuin avaat irtopohjavuuan reunan. Koristele jäisillä mustikoilla ja suklaalla.
Tilaa:
Kommentit (Atom)
