Mitä, miksi ja miten?

Moi!

Oon seinäjokinen perheenäiti, joka on aina ollut tyytymätön omaan ulkonäköönsä. Myös silloin kun olin ihan täysin normaalikokoinen. En tälläkään hetkellä ole mikään jättiläinen, mutta ulkonäkö oksettaa.

Sain esikoisen vuonna 2011 ja muutama kuukausi sen jälkeen päätin, että nyt saa riittää. Aluksi lisäsin liikuntaa hirvittävät määrät ja kevensin ruokia (ts. söin rasvatonta ja sokeritonta ja vähän ja paljon salaattia ja kaiken virallisterveellisten ohjeiden mukaan), mutta mitään ei tapahtunut. Ei mitään 2 kuukauteen.
Oikeastaan asiaan lainkaan perehtymättä päätin hypätä karppipaattiin. Sillä tiellä ollaan edelleen. Ihan käsittämätöntä, miten niin nopeasti voi paino tippua ja tuloksia saada aikaan!! Viikkotahti oli välillä yli kahta kiloa, ja 6kk jälkeen olinkin 43kg kevyempi (HUOMHUOM tässä on n. 16kg raskauskiloja). Neljäkymmentäkolme kiloa! Miettikää! Vaatekokoni muuttui sieltä XL koosta kokoon M, paikkapaikoin jopa S. Enkä itse sitä huomannut. Janosin lisää. Oon 172cm pitkä ja alimmillaan painoin 59kg. Ja halusin silti lisää. Homma lähti lapasesta ja päätin pitää joulun ajan paussia vhh ruokavaliosta.
Uusi vuosi (2013) kun koitti ja paluu arkeen oli edessä 1,5 vuoden äitiysloman jälkeen. Kerkesin olla viikon koulussa, kun äitini mun siirtyi ajasta ikuisuuteen. Mun maailman paras äiti. Mun sydän meni rikki, ihan tosi tosi rikki. Siitä päivästä tähän päivään asti, on suuhun mennyt mitä sattuu ja sen huomaa olossa ja elossa.

Toki tähän muutamaan vuoteen mahtuu pitkiäkin aikoja, jolloin on ollut ohjat omissa käsissä, mutta sitten tapahtuu aina jotain, mikä saa homman kusemaan. Tai oikeastaan ei edes tartte tapahtua mitään. Pieni tunnekuohu riittää. Ja tunnekuohujahan riittää elämässä.

Kesän alussa päätin, että nyt mä vaan nautin, ja 1.9. palaan ruotuun halusin tai en. Nautin kesästä, syön ihan sikana jätskiä ja grillaan niin maan perusteellisesti! Jep, tämä on käynyt toteen. Ja sen huomaan jokapäiväisessä olossa. Maha on kipeä aamusta iltaan. En jaksa mitään, oon ihan tosi väsynyt. En usko, että se johtuu ainoastaan siitä, että olen kahden pienen lapsen äiti joka käy töissä. Ruokavalio vaikuttaa niin moneen eri ihmisen osaan ja elämän osa-alueeseen. Miksi syödä hyvin ja voida pahoin?

Ainiin, halusin tuoda esiin jo kättelyssä kaksi pitkäaikaissairauttani, jotka osaltaan vaikuttaa elooni melkolailla.
Migreeni, vaikea kroonistunut migreeni. Ei jokapäiväistä lääkitystä, koska vhhruokavalio tepsii tosi hyvin. Vielä kun noudattaisin sitä ruokavaliota. Tässä on yksi syy, miksi haluan pysyä kaidalla tiellä - en halua vetää nappeja joka päivä, jos voin saada saman tuloksen järkevämmin.
Astma. Tämä on vasta diagnosoitu ja sen kanssa elämään opettelu on alettu. Pelkään hirvittävästi, että olen sellainen ihmiskeho, joka turpoaa myös hengitettävästä kortisonista. Ja kas kummaa, tätäkin vaivaa helpottaa vhh. Tai ainakin sokerittomuus, maidottomuus ja vehnättömyys.

No mutta! Syyskuun alku kolkuttelee ovilla ja tässä ollaan. Kirjoitan blogia elämäntapamuutoksesta, ruokavaliosta ja liikunnasta ja syön jätskiä.

Toivon, että viihdytte seurassani pidempään ja haluatte seurata matkaani kevyempään minään! Toivon myös, että juuri sinä saisit tästä blogista lisäpotkua omaan elämäntaparemonttiin! Olkaa niin hyviä ja kommentoikaa ja kysykää, jutelkaa!

Ps. Vielä tänään yritän ehtiä laittamaan yhden hyvän, proteiinipitoisen ruokavalion tänne. Tiedän kokemuksesta, että sillä saa tuloksia aikaan, mutta mulle se on vääränlainen ja liikaa sahanpurua. Mutta jos joku muu saisi siitä ilon elämäänsä :)